Meillä on ihana ystäväperhe, kohtalotoverini, yksinhuoltajaäiti hänkin. Autamme toisiamme pyyteettömästi kun toinen apua tarvitsee, emme laske avunantojen määrää tai laatua tai siihen kulunutta aikaa tai vaivaa. Tulee hyvä mieli kun voi olla avuksi toiselle ja samoin kun tietää että toinen auttaa koska haluaa, ei koska on kohteliasta tai "pakko". Tällaista minä yritän opettaa lapsilleni, toista voi ja pitää auttaa jos pystyy, mutta ei silti saa ruveta kynnysmatoksi. Pitää huomata sellaiset, jotka vain käyttävät hyväkseen ja siinä kohtaa sopii olla itsekäs. Lapset ovat vielä pieniä, mutta nyt jo saan huomata heissä ihanan empaattisuuden ja auttamisen halun. Onneksi heiltä löytyy myös temperamenttia vaikka pienelle kylälle, joten en ole huolissani että joutuvat toisten tallaamiksi. 

Toinen ilonaiheeni tänä aamuna on rakas koiramme, hän täyttää ylihuomenna vuoden. On niin ihanaa kun on joku aina ottamassa vastaan avosylin, haluaa aina viereeni, janoaa seuraani ja kosketustani, ihailee minua, kunnioittaa minua, lohduttaa läsnäolollaan niin lapsia kun minuakin. Paljon on elämään tullut lisää työtä tuon koiran myötä, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. Ja se työ jonka koiran kouluttaminen on vaatinut, on ehdottomasti kannattanut. Vaikka koira on pentumaisen vilkas, se on myös uskomattoman kuuliainen ja tottelevainen. Voi, rakas karvaturrimme, ole pitkään luonamme...

Ilonaiheita on paljon muitakin, kaikki hyvin pieniä, mutta yhdessä ne saavat olon tuntumaan onnelliselta! Voisihan sitä olla vaikka surullinen siitä ettei ole rahaa, ei parisuhdetta ja paljon muuta, mutta ei, nyt nuo tuntuu kovin sivuseikoilta. Onni on täällä nyt ja toivotaan että se pysyykin! :)

Ihanaa, onnellista keskikesän juhlaa kaikille :)

ihan oikeesti, en enää ymmärrä... olen ihan normaali, mutten mielestäni tylsä. en ole ehkä malli, mutta ihan mukiinmenevän näköinen. olen hauska, suvaitsevainen, omaan omiakin mielipiteitä, olen rehellinen ja hyväsydäminen mutten nössö. miten vaikea voi olla löytää ihminen joka arvostaisi minua juuri tällaisena? en odota elämältä paljon, vain onnellisuutta... mutta sekin on liikaa. no, huomenna on taas päivä uusi ja mielikin jo parempi...

Miksi on mahdotonta löytää parisuhde, jossa molempien kiinnostusken taso olisi samaa luokkaa, samaan aikaan? Liian usein käynyt niin, että kun toinen osoittaa olevansa kiinnostunut, alkaa itsekin innostua ja osoittaa kiinnostustaan, mutta sitten käykin jotain ja se toinen perääntyy... sen jutut muuttuukin neutraaleiksi ja alat ihmetellä mitä tapahtui? No, sitten tajuat että se pelästyi ja himmaat itsekin ja juttelet taas vaan neutraaleista asioista. Sitten yhtäkkiä alkaa taas toisen kiinnostuksen taso nousta... Mitä ihmettä, onko oikeesti niin että nainen ei voi olla kiinnostava jos se tykkää sanoa suoraan että olet ihana ja pidän susta? Pitääkö naisen koko ajan esittää jotain vaikeasti tavoiteltavaa? 

Näissä pohdinnoissa lähti täällä tämä aamu, jospa sitä vaikka keittäs kupin kaffetta ja nauttis sen auringonpaisteessa niin mielikin taas aurinkoistuu :) sen jälkeen voisi jatkaa joululahjaprojekteja, eli kaulaliinat tai muuta itse neulottua koko suvulle ensi jouluna ;) 

Kesäloma. Mikä ihana sana.. Tai niinhän sitä luulis.. opiskelijalla se ei yleensä järin raharikasta aikaa ole. Tosin nyt on hyvä syy "lusmuilla" tämä koko kesä. Vanhempi tytär aloittaa syksyllä koulun ja nyt on hyvä vielä viettää koko kesä yhdessä. Ja kyllä tässä itsekin alkaa olla työntäyteisen opiskeluvuoden jälkeen ihan loman tarpeessa... Kuitenkin vuosi sitten tapahtui paljon samaan aikaan; ero, muuttaminen, opiskelun aloitus toisella paikkakunnalla, koiranpennun tulo taloon... Mitään noista en kadu enkä vaihtaisi pois, mutta raskasta on ollut ja nyt ollaan ansaitulla lomalla! :)

Mutta tässäkin piilee kääntöpuolensa.. Kuinka saan aikani kulumaan minibudjetilla 2,5 kk?? Kyllä saa mielikuvitusta käyttää tosissaan... Mutta onneksi olen peruspositiivinen, ainakin yleensä ;) 

Syy miksi tätä blogia aloin perustaa, löytyy eräästä ihmisestä.. Sain erään tutun blogin luettavakseni tänään ja tajusin kuinka paljon opin hänestä lisää tutustuttani häneen tätä kautta myös. Ja uskon että tämä saattaa olla kovin terapeuttistakin, joten päätinpä sitten hetken mielijohteesta pykätä tällaisen :)

Tänne varmaankin tulen päivittelemään kaikenmoisia tapahtumia meidän perhe-elämästä, koulujutuista, koiran metkuista ja ehkä jopa mahdollisista sutinoista ;)

Tervetuloa seuraamaan :)

Tylsähkö blogin aloitus, mutta pistettäköön alkukankeuden piikkiin ;)